Paralleelipaneelit

Paneelit pidetään viereisen ravitsemusliikkeen salissa, kaikki samanaikaisesti. Kullekin paneelille on varattu pöytä, jonka ääreen mahtuu panelistien ja puheenjohtajan lisäksi jokunen yleisön edustaja. Keskusteluun osallistuminen on suotavaa, mutta toivomme, että yleisö antaa panelisteille puheenvuoron (varsinkin aluksi), puhuu itse hiljaisella äänellä (etteivät viereiset paneelikeskustelut häiriinny) eikä etenkään huutele viereisiin pöytiin.

Elokuva mahdollisen kuvitteluna

Toisinaan väitetään, että pysähtyneellä ja tasaisella kuvalla on mahdotonta kuvata todellisia, koettuja, kolmiulotteisia ja liikkuvia asioita – että elokuva on korkeintaan illuusio, valhe jonka kaikki tietävät epätodeksi mutta jonka valheellisuudesta kukaan ei välitä. Niin kuin muiden muassa Deleuzen voidaan tulkita todenneen, tällainen väite on pakostakin varsin huonosti perusteltu. Silti elokuvan vallankumouksellisuuden voi ymmärtää piilevän juuri sen kyvyssä kuvittaa maailmoja, joita kenellekään ei vielä edes voisi tulla mieleen, elokuvan kyvyssä ajatella mahdotonta. Toisaalta elokuva ei varmastikaan aina ole vallankumouksellista. Yhtä hyvin se voi esittää vallitsevaa järjestystä, olla taantumuksellista ja – Žižekiä mukaillen – käskeä meitä haluamaan nykyisen vallan säilymistä. Mutta onko näiden ääripäiden välillä mitään? Voisiko melko vakiintunut elokuva olla mahdollisen kuvittelua? Voisiko se auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä, minkä jo tiedämme tietävämme.

Melko vakiintuneen elokuvan tehtävästä keskustelevat Mahamat-Saleh Haroun & Peter Greenaway.

PERUTTU — Haroun ja Greenaway eivät ole vahvistaneet tuloaan. — lisätty 20.3.
PIDETÄÄN SITTENKIN — Peruuntuneiden ohjaajien tilalla paneelissa keskustelevat Roderick Jaynes & Donald Kaufman — listtäy 28.3.
PERUTTU — Sen paremmin Jaynes kuin Kaufmankaan eivät ole saapuneet paikalle. — lisätty tänään

Kokeellisen elokuvan loppu – melko vakiintuneen alku? 

Pelkää sekamelskaa valkokankaalla ja mölyä korvissa. Käsitetaiteellisia performansseja filmin välityksellä tai ilman. Yleisön häirintää kesken näytöksen. Yleisö teoksen tekijänä. Yleisö teoksen osana. Teos ilman yleisöä. Yleisö ilman teosta. Eikö tämä kaikki ala olla jo nähty? Onko avantgarde jo tehty loppuun — onko kaikki kokeellinen elokuva jo melko vakiintunutta? Mutta jos niin on, miten käy melko vakiintuneen elokuvan itsensä? Voidaanko melko vakiintuneesta elokuvasta ylipäätään puhua ilman kokeellista elokuvaa?

Keskustelijat ilmoitetaan myöhemmin.

PERUTTU koska ketään ei kiinnostanut. — lisätty tänään

Ei mitään

Ei yhtikäs mitään.

PERUTTU sisällöllisten toimitusongelmien vuoksi. — lisätty 10.4.
Järjestetään sittenkin! — lisätty 18.4.

Suomen elokuvakulttuuri on vakiintumatonta!

Jo vuosikymmeniä on Filmihullu tiennyt kerto lukijoilleen, ettei Suomessa ole vakiintunutta elokuvakulttuuria. Puuttuuko Suomesta elokuvakulttuuri siis kokonaan vai onko se peräti melko vakiintumatonta? Aiheesta keskustelemassa pitkänlinjan elokuvaharrastaja ”joku toimittaja” Filmihullusta sekä ”joku elokuvakriitikko” eräästä suurehkosta päivälehdestä.

PERUTTU yleisön toivomuksesta — lisätty 13.4.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s