Esitystaiteen melko vakiintuneen elokuvan adaptaatiot

LOPPUUNMYYTY! — lisätty 10.3.

Festivaalijärjestäjät pahoittelevat, ettei näytökseen ole voinut ostaa lippuja. Lippuja ei ole edelleenkään saatu niiden toimittajalta, ja näyttää todennäköiseltä, ettei niitä tulla saamaan. — lisätty 1.4.

Tämän näytöksen pääsylippuja ei ole saatu. Hyvä uutinen kuitenkin on, että sen vuoksi näytöstä ei jouduta perumaan! — lisätty tänään

Isidore Isou: Les yeux fermés/Sähkösilmä kiinni (1972/2014)

Niin sanottu live-videokuva on muodostunut jo hyvin vakiintuneeksi nykyteatterin keinoksi. Saatamme nähdä lavalla rinnan henkilöitä lihallisina kehoinaan ja heidän kuviaan jollekin pinnalle heijastettuna. Kokonaan livenä esitetyt elokuvat ovat sen sijaan vielä varsin kokeellisia, ja jo teknisistä syistä ne olivat sitä erityisti 1970-luvulla, jolloin kokeellisen elokuvan uuspioneerin ja lettristin Isidore Isoun (1925–2007) teos Les yeux fermés ravisteli käsityksiämme esitystaiteen ja elokuvan rajoista. Teos koostuu teatteriesitystä seuraamaan asetetusta videokamerasta ja mikrofonista, joiden annettaan välittää kuvaa ja ääntä elokuvasalin puolelle. Kameran linssinsuoja kuitenkin jätettään paikoilleen ja mikrofoni kääritään niin paksuihin peitteisiin, ettei ääni pääse välittymään elokuvakatsojille.

Aikojen kuluessa Les yeux fermés -elokuvasta on tullut lähinnä ideana hupaisa ja käytännössä kuolettavan tylsä teos. Se on siis täydellinen esimerkki melko vakiintuneesta elokuvasta, ja festivaalikävijöille tarjoutuu nyt harvinainen tilaisuus kokea elokuva suomalaiseen kulttuuritilaan uusinnettu versiointina Sähkösilmä kiinni. Tämän esityksen pohjanäytelmänä toimii Lappeenrannan kaupunginteatterin kappale Jäniksen vuosi.

kesto: n. 2 h 45 min (sis. väliaika)  |  maa: Ranska/Suomi  |  kieli: —

PERUTTU – Useiden sairastapausten vuoksi Lappeenrannan kaupunginteatteri on joutunut perumaan Jäniksen vuoden näytöksensä, joka olisi toiminut elokuvan pohjana. Ilman sitä myöskään itse elokuvan katsomisessa ei ole juurikaan järkeä, joten myös elokuvan Sähkösilmä kiinni näytös perutaan. — lisätty 23.4.

Viides linja (2013)

Viides linja on toiseksi lyhin Kalliota puhkovista tikkusuorista kaduista ja merkittävä osa Helsingin ja Suomen historiaa. Vuonna 2013 esitetty, niin kutsuttu reaalidokumenttiteatterillinen näytelmä Viides linja luotasi nyky-yhteiskunnan tilaa ja historiaa antamalla yleisön käyskennellä vaapasti pitkin tätä katuosuutta. Suosittu esitys oli myös arvostelumenestys, joskin joitain näytelmän väitteitä, joita sen ymmärrettiin esittävän, pidettiin menneisyyden punapesuna.

Jo samana vuonna esityksestä tehtiin filmiadaptaatio, ja muodoksi valittiin melko vakiintunut elokuva. Se oli luonteva valinta tälle rohkeasti rajoja kunnioittavan esitystaideteokselle, joka ei hämmennä edes busseilla näytökseen tuotuja eläkeläisiä, mutta saa heidät muistamaan, miltä tuntui kokea jotain ajattelua nyrjäyttävää. Alun perin kansalliselokuvatetterissa kantaesitetty mutta taloussyistä ohjelmistosta pian poistettu elokuva nähdään nyt uudelleen festivaalinäytöksenä.

kesto: 1 h 45 min  |  maa: Suomi  |  kieli: suomi

Hanh Peuhaus, Das Erbe des Peuhaus (1986)

Jacob Peuhaus (1896–1963) on taideteollisen muotoilun historian vähemmän tunnettuja hahmoja. Kuitenkin hänen vaikutustaan pienten lasten vaate-, lelu- ja käyttöesineiden muotoiluun on mahdotonta väheksyä. Hänen nimeään kantava instituutti Staatliches Peuhaus ehti kouluttaa tuhansia nuorten lasten äitejä, joilla ei jokapäiväisen, puuduttavan lapsenhoidon lisäksi ollut elämässään muuta sisältöä kuin aika kivojen vauva- ja taaperoikäisten vaatteiden ja tarvikkeiden valmistaminen ja kaupustelu.

Vuonna 1986 Jacob Peuhauksen poika Hanh Peuhaus (1920–2000) kunnioitti isänsä muistoa tuottamalla Peuhaus-tavaroihin keskittyvän taidetutkimuksellisen performanssin. Esityksessä Hanh Peuhaus käy läpi isältään perimäänsä valtavaa jäämistöä samalla väsymättä selostaen jokaisesta esineestä huomaamiaan yksityiskohtia. Performanssin ajan Peuhauksella oli päässään kypärä, johon oli kiinnitetty jatkuvasti nauhoittava videokamera. Tämä nauhoitus on esityksen melko vakiintunut elokuva-adaptaatio. Das Erbe des Peuhaus olisi muuten hyvin konventionaalinen filmi, mutta sen huikea kesto tekee siitä merkittävän melko vakiintuneen elokuvadokumentin.

Elokuvasta nähdään vain ensimmäiset noin neljä tuntia eli vain niin kauan kuin anniskelua voidaan jatkaa.

kesto: 20 h 16 min  |  maa: Länsi-Saksa  |   kieli: saksa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s