Melko vakiintunut dokumentaarisuus

MVEF’14:n reflektiodokumentin julkistaminen

Apurahan myöntäjät vaativat rahoittamiaan kulttuuritoimijoita raportoimaan projekteistaan. Jo tuttuun tapaan Melko vakiintuneen elokuvan festivaalit tuottaa oman raporttinsa melko nokkelalla tavalla: Näytösten yleisöt kuvataan, ja syntyneestä materiaalista rakennetaan dokumentaatiokuvaa festivaaleista, vielä sen itsensä aikana. Dokumenttinäytöksen aluksi editoitu materiaali näytetään yleisölle samalla kun festivaalijohtaja selostaa meneillään olevan tapahtuman vaiheita. Puhe ja yleisön äänet tallennetaan ja myöhemmin nauhoite liitetään kuvaan. Tuloksena saatava dokumentti on aiemmin kelvannut apuraharaportiksi (jota ei tosin tänä vuonna tarvita, koska mikään taho ei ole tukenut rahallisesti MVEF’14:sta).

Näytöksen lippua vastaan tarjotaan virvokkeita.

kesto: ?  |  maa: Suomi  |  kieli: suomi

PERUTTU — Aiempia festivaalinäytöksiä ei ole onnistuttu pitämään tai niissä ei ole ollut lainkaan kävijöitä, ja kaikki se vähäinen raakamateriaali, joka onnistuttiin kuvaamaan, on tuhoutunut. — lisätty tänään

Tuntematon: Les Mondes impossibles (1939)

Tämä varhainen melko vakiintuneen elokuvan klassikko on säilyttänyt kulttiasemansa hyvin sinnikkäästi. Syy on ehkä siinä, että vaikka elokuva ei tiettävästi itse heittäydy lainkaan kokeelliseksi, sen historia on hyvin mielenkiintoinen. Elokuvan tekijästä tai muistakaan sen tuotantoa koskevista seikoista ei ole tietoa. Ensi kerran elokuva mainitaan muuan Graham-nimellä tunnetun dialetheistipapin (1883–1948) kuoleman jälkeen huutokaupattujen tavaroiden luettelossa. Elokuva sekä joukko muita pappi Grahamin tavaroita myytiin silloisen natsi-Saksan rautatieyhtiön pääjohtajalle D.A.S. Eichmanille (1906–1974), joka oli tunnettu kinofiili ja muutenkin taiteiden ystävä.

Joitakin vuosia myöhemmin Eicham kuitenkin nosti syytteen papin tavarat kaupannutta huutokauppakamaria vastaan, sillä hän, ryhdyttyään vakuutusyhtiön pyynnöstä tarkistamaan elokuvan kuntoa, sai huomata filmikotelon kokonaan tyhjäksi. Eichman syytti huutokauppakamaria olemattoman tavaran myymisestä. Oikeudessa papin tavarat kaupannut meklari puolustautui väittämällä tehneensä aikoinaan hyvin selväksi, että hän oli pitkällisten tutkimusten tuloksena todennut elokuvan Les Mondes impossibles sekä olevan että ei olevan kotelossaan. Meklarin mukaan elokuva on tuntemattoman taiteilijan keskeneräiseksi jäänyt käsitetaideteos, joka kummallisuutensa vuoksi tuomittiin tuoreeltaan roviolle 4000 muun rappiotaideteoksen kanssa. Ironista kyllä tämä teki siitä ontologisesti yhä vain oudomman. Tuomioistuin katsoi, etteivät näin perustavanlaatuiset kiistat kuulu sen toimialaan, ja siirsi jutun käsittelyn kansainväliselle luonnonlakituomioistuimelle. Sittemmin on osoittautunut luultua paljon vaikeammiksi antaa oikeaa tulkintaa jopa roomalaista oikeuttakin vanhemmille bivalenssin periaatteelle ja poissuljetun kolmannen laille.

Ei ole tiedossa, onko kukaan koskaan nähnyt Les Mondes impossiblesia. Tietomme elokuvan sisällöstä perustuvat kokonaan sen kotelon merkintöihin. Niistä käy selville, että elokuva on valmistunut vuonna 1939 ja että se on ”aika realistinen” kuvaus eräästä kauniista maanantaiaamusta. Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen merkinnästä, joka ilmoittaa elokuvan pituuden: joidenkin mukaan miinusmerkki on myöhemmin syntynyt epäperäinen tahra.

kesto: -41 (?) | maa: ? | kieli: ?

PERUTTU — Festivaalijärjestäjät ovat onnistuneet saamaan käsiinsä elokuvasta vain sen kotelon. On hyvin mahdollista, että filmi on tosiaan jossain vaiheessa tuhoutunut. Asiaa on kuitenkin vaikea vahvistaa, koska ei tiedetä edes sitä, mistä elokuvasta tarkkaan ottaen on puhe. – lisätty 20.4.

Gapte Disney: The Deerstalker Cap (1984)

Kaikki tietävät, että Sherlock Holmes pukeutuu aina tietynlaiseen metsästäjänlakkiin (joka englanniksi tunnetaan nimellä Deerstalker). Toisaalta on tunnettua, että Sir Arthur Conan Doyle ei yhdessäkään tarinoistaan eksplisiittisesti maininnut sankarinsa käyttävän  juuri tällaista pukinetta. Tekstievidessin perusteella on tosin rationaalisesti pääteltävissä, että mestarietsivällä oli maaseudulla liikkuessaan tapana puheutua johonkin tämän hatun kaltaiseen päähineeseen, mutta tuohon aikaan herrasmies ei olisi koskaan jättänyt sellaista ylleen suurkaupungin sykkeeseen palatessaan. Mitä siis voidaan sanoa Holmesin ”kauriinvaanintalakin” ontologisesta statuksesta?

Fiktiivisen kirjallisuden professori Gapte Disney pureutuu Holmesin hattupulmaan hauskassa pikku dokumentissaan. Disneyllä ei ole asiasta juurikaan mitään uutta sanottavaa, eikä hän esitä näkemyksiään mitenkään erityisen kiinnostavasti. Oikeastaan The Deerstalker cap sivuuttaa enemmän kysymyksiä kuin mihin vastaa tai mitä herättää. Ennemminkin katsojan mieleen nousee pohdintoja siitä, miksi tämäkin elokuva on tehty, miksi olen sen nähnyt ja tarvitsemmeko muka todella fiktiivisen kirjallisuuden professuureja.

kesto: 32 min  |  maa: Kanada/Ranska  |  kieli: englanti

PERUTTU — Festivaalijärjestäjien tietoon on tullut, etteivät kulttuuriolioiden identiteetti ja ominaisuudet välttämättä määräydy alkuperäistekstien perusteella eikä niitä välttämättä sido samat lainalaisuudet, jotka määrittävät aktuaalisten olioiden mahdollisuuden ja mahdottomuuden. Niinpä onkin aivan mahdollista, että Sherlock Holmes sekä on herrasmies että pukeutuu moukkamaisesti, jos niin kerran yleisesti ajatelleen – siitäkin huolimatta, että se saattaa olla loogisesti ajatellen ristiriitaista. Lisäksi on ilmennyt, että Gapte Disney on valehdellut akateemisen positionsa: hän ei suinkaan ole fiktiivisen kirjallisuuden professori vaan fiktiivinen kirjallisuuden professori. Näin ollen hän ei ole voinut valmistaa lupaamaansa elokuvaa, ja festivaalijärjestäjät joutuvat siksi perumaan sen esittämisen. — lisätty: 15.4.

Edelleen on käynyt ilmi, ettei Gapte Disney ole edes fiktiivinen nimi vaan nimen ”Sidney Paget” anagrammi. Se, että herra Paget (1860–1908) oli todellinen henkilö, antaa syyn kyseenalaistaa aiemmat perusteet epäillä ”Disneyn” dokumentin olemassa oloa. Siltikään festivaalijärjestäjät eivät voi esittää ko. elokuvaa, (1) koska Sidney Pagetilla voidaan epäillä olleen osavastuu Holmesin hatunvalinnassa, minkä johdosta hänen dokumenttiaan ei voi pitää täysin objektiivisena, (2) koska herra Paget on katsonut tarpeelliseksi esiintyä väärennetyllä nimellä ja tuplasti väärennetyllä tittelillä, mikä tekee kaikki hänen toimensa epäilyttäviksi, ja koska (3) herra Paget on tiettävästi ollut kuollut jo pitkään ennen kuin dokumenttia on alettu edes suunnitella. Festivaalijärjestäjät haluavat pitää kiinni melko vakiintuneen elokuva-alan eettisistä oheista ja katsovat näihin seikkoihin vedoten, että The Deerstalker Cap -elokuvan esittäminen on edelleen mahdotonta. — lisätty 16.4.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s